Näitä kaikenlaisia kannettavia kun ilmaantuu Brothers of Linux testikeskukseen, niin päätinpä testata miten 5 vuotta vanha Acer Ferrari 3200 niiaa, kun siihen asentaa Mandriva One 09 käyttiksen. Samalla pääsen katsomaan mitä Mandriva on syönyt.
Asennus Live CD:ltä otti rutkasti aikaa ja vähän väliä uskoni asennuksen onnistumiseen järkkyi ikkunoiden feidautuessa tummaksi, indikoiden toiminnan pysähtymistä tai hitautta.
Odottelu kuitenkin palkittiin ja asennus tuli päätökseensä.
Compiz Fusion työpöytäefektit pörähtivät defaulttina tiskiin ja käyttöliittymä on paljolti Ubuntun näköinen.
Käyttökelpoisuuden mittareina olemme tottuneet käyttämään mediatoistoa sekä wlan yhteyttä. Mandrivan osalta wlan ei oletusarvoisesti lyönyt tulille, mutta pienen hapuilun ja googlettamisen jälkeen löytyi .rpm ajuripaketti, jolla Acerin sisäänrakennettu wlan kortti narahti vauhtiin. Etsinnän aikana käytin USB wlan dongelia, joka toimi suoraan "plug and play".
Tässä ajuri, jolla sisäinen kortti tuli käyttöön:
http://rpm.pbone.net/index.php3/stat/4/idpl/8010504/com/b43-compat-wireless-firmware-4.150.10.5-3.1.noarch.rpm.html
Mediatoiston osalta olen vielä toivioretkellä. Mandrivan mukana tuleva Totem, ei edelleenkään tuota kuin kummastusta. Se ei ole toiminut vielä missään distrossa, jota olemme testanneet.
Ulkoisesti Mandriva ei poikkea Ubuntu 9.04:stä kuin muutamin osin. Gnome ja Compiz tekevät käyttöliittymästä tutun oloisen Ubuntu-käyttäjille. Ohjelmien, päivitysten ja pakettien asennus on paljolti OpenSUSEn kaltainen. Samoin OpenSUSEn "raskaus" on jotenkin läsnä, kun vertaa Ubuntun ketterään keveyteen.
Katsotaan mitä mullistavaa Mandrivan kanssa tulee vastaan lähipäivinä, kun sen sielunelämä alkaa avautua.
Tässä kohdassa testailua, annan distrolle kouluarvosanan 9-. Tämä arviointi on siis täysin subjektiivinen ja pohjautuu vertailuun suhteessa Ubuntuun ja OpenSUSEen.
Vihje: pakettilähteitä voi ladata tältä sivulta helposti
I will keep you posted.
Asennus Live CD:ltä otti rutkasti aikaa ja vähän väliä uskoni asennuksen onnistumiseen järkkyi ikkunoiden feidautuessa tummaksi, indikoiden toiminnan pysähtymistä tai hitautta.
Odottelu kuitenkin palkittiin ja asennus tuli päätökseensä.
Compiz Fusion työpöytäefektit pörähtivät defaulttina tiskiin ja käyttöliittymä on paljolti Ubuntun näköinen.
Käyttökelpoisuuden mittareina olemme tottuneet käyttämään mediatoistoa sekä wlan yhteyttä. Mandrivan osalta wlan ei oletusarvoisesti lyönyt tulille, mutta pienen hapuilun ja googlettamisen jälkeen löytyi .rpm ajuripaketti, jolla Acerin sisäänrakennettu wlan kortti narahti vauhtiin. Etsinnän aikana käytin USB wlan dongelia, joka toimi suoraan "plug and play".
Tässä ajuri, jolla sisäinen kortti tuli käyttöön:
http://rpm.pbone.net/index.php3/stat/4/idpl/8010504/com/b43-compat-wireless-firmware-4.150.10.5-3.1.noarch.rpm.html
Mediatoiston osalta olen vielä toivioretkellä. Mandrivan mukana tuleva Totem, ei edelleenkään tuota kuin kummastusta. Se ei ole toiminut vielä missään distrossa, jota olemme testanneet.
Ulkoisesti Mandriva ei poikkea Ubuntu 9.04:stä kuin muutamin osin. Gnome ja Compiz tekevät käyttöliittymästä tutun oloisen Ubuntu-käyttäjille. Ohjelmien, päivitysten ja pakettien asennus on paljolti OpenSUSEn kaltainen. Samoin OpenSUSEn "raskaus" on jotenkin läsnä, kun vertaa Ubuntun ketterään keveyteen.
Katsotaan mitä mullistavaa Mandrivan kanssa tulee vastaan lähipäivinä, kun sen sielunelämä alkaa avautua.
Tässä kohdassa testailua, annan distrolle kouluarvosanan 9-. Tämä arviointi on siis täysin subjektiivinen ja pohjautuu vertailuun suhteessa Ubuntuun ja OpenSUSEen.
Vihje: pakettilähteitä voi ladata tältä sivulta helposti
I will keep you posted.
Kommentit
Lähetä kommentti