Uutuutta pukkasi jälleen Canonicalilta. Ubuntu 11.04 tuli asennettua fresh-installina Lenovo T61 läppäriin. Ja voi mikä pettymys Unity olikaan. Aluksi kaikki toimi ihan hienosti, mutta erään testibootin jälkeen työpöytä ei tullut enää näkyviin. Tai siis tuli, mutta kaikki paneelit ja Unityn sivupalkki katosivat. Taustakuva kyllä köllötti ja hiiri liikkui, mutta minnekään ei päässyt.
Hetkenaikaa räplättyäni pääsin kuitenkin Classic modessa sisään, mutten saanut Compizista työpöytäefektejä päälle. Siinä kohtaa meni visualistilta sipulit nenään ja latasin Opensuse 11.4. version, jolla jyräsin uunituoreen Ubuntu-asennukseni.
Opensusessa pääsin maistelemaan Gnome3:a, joka oli itseasiassa melkoisen herkullinen kokemus. Työpöytäympäristö on täysin erilainen aikaisempiin Gnome:n versioihin verrattuna ja valikot näyttävät ehkä hieman iOS-tyyppisiltä.... kenties tyylikkäämmiltä. Opetteluahan mokoman käyttö tulee vaatimaan ja tuskin suosittelisin sitä henkilöille, jotka siirtyvät hieman empien Windows-maailmasta Linux-käyttäjiksi. (vanhempi gnome ja KDE ovat tutumman näköisiä peruskäyttäjille"
Susessa tekemäni Gnome3 -herkuttelun jälkeen totuus paljastui ja sipulisoppaa meni jälleen henkitorveen, kuten siis kävi Nattyn kanssa. Chrome ei suostunut käynnistymään ollenkaan. Googlettelu osoitti, että terminaaliterrorilla suosikkiselaimeni saisi futaamaan, mutta tässä kohdassa testailuiltaa oli hermot palaneet jo aivan liian monesti.
Sitten tein jopa itseäni yllättävän ratkaisun. Imasin Ubuntu 10.04 LTS:n tikulle ja ajoin sen Lenovoon. Vanhassa vara parempi. Silmäkarkit toimii ja tuntuma on kotoisa ja tässä sitä päivitellään niin blogia kuin pettymykseksi koitunutta Ubuntu-uudistusta... Ensimmäinen kerta kun Ubuntu tuotti minulle Windowsista tutun "voi voi" -kokemuksen.
Millaisia fiiliksiä muilla Nattyn suhteen? Miltä Unity maistuu muiden suissa?
Pidetään mielessä, että Fedora 15 tulee toukokuun lopulla tarjolle ja siinä on ilmeisesti Gnome3 ekaa kertaa virallisesti tyrkyllä. Sitä tulen ehdottomasti makustelemaan tulevaisuudessa.
Siihen asti Lucid Lynx kipittää kissamaisella ketteryydellä allekirjoittaneen kalustossa.
Hetkenaikaa räplättyäni pääsin kuitenkin Classic modessa sisään, mutten saanut Compizista työpöytäefektejä päälle. Siinä kohtaa meni visualistilta sipulit nenään ja latasin Opensuse 11.4. version, jolla jyräsin uunituoreen Ubuntu-asennukseni.
Opensusessa pääsin maistelemaan Gnome3:a, joka oli itseasiassa melkoisen herkullinen kokemus. Työpöytäympäristö on täysin erilainen aikaisempiin Gnome:n versioihin verrattuna ja valikot näyttävät ehkä hieman iOS-tyyppisiltä.... kenties tyylikkäämmiltä. Opetteluahan mokoman käyttö tulee vaatimaan ja tuskin suosittelisin sitä henkilöille, jotka siirtyvät hieman empien Windows-maailmasta Linux-käyttäjiksi. (vanhempi gnome ja KDE ovat tutumman näköisiä peruskäyttäjille"
Susessa tekemäni Gnome3 -herkuttelun jälkeen totuus paljastui ja sipulisoppaa meni jälleen henkitorveen, kuten siis kävi Nattyn kanssa. Chrome ei suostunut käynnistymään ollenkaan. Googlettelu osoitti, että terminaaliterrorilla suosikkiselaimeni saisi futaamaan, mutta tässä kohdassa testailuiltaa oli hermot palaneet jo aivan liian monesti.
Sitten tein jopa itseäni yllättävän ratkaisun. Imasin Ubuntu 10.04 LTS:n tikulle ja ajoin sen Lenovoon. Vanhassa vara parempi. Silmäkarkit toimii ja tuntuma on kotoisa ja tässä sitä päivitellään niin blogia kuin pettymykseksi koitunutta Ubuntu-uudistusta... Ensimmäinen kerta kun Ubuntu tuotti minulle Windowsista tutun "voi voi" -kokemuksen.
Millaisia fiiliksiä muilla Nattyn suhteen? Miltä Unity maistuu muiden suissa?
Pidetään mielessä, että Fedora 15 tulee toukokuun lopulla tarjolle ja siinä on ilmeisesti Gnome3 ekaa kertaa virallisesti tyrkyllä. Sitä tulen ehdottomasti makustelemaan tulevaisuudessa.
Siihen asti Lucid Lynx kipittää kissamaisella ketteryydellä allekirjoittaneen kalustossa.
Kommentit
Lähetä kommentti